Piinula-blogin syntymäpäivä...

En olisi uskonut, että tätä päivää olisi tullut koskaan.

Tässä taustaa itsestäni ja miten olen minuksi kasvanut...

Loppuelämäni alkoi vuoden 2008 syksyllä, kun mitta tuli täyteen ja vaaka sanoi poks.

Löysin tieni http://karppaus.info/forum/ Foorumille, Googlen kautta.
Takaraivossani oli kytenyt jo tovin ajatus siitä, että elämäni ei voi jatkua näin.
Reilusti ylipainoinen, aina pahalla tuulella. Migreeni vaivasi jo viikottain ja siihen ei auttanut kuin 3 x vrk:ssa 1200mg buranaa.Todella vatsaystävällistä...
 Foorumia aikani lueskeltuani, uskaltauduin rekkautumaan sisään.
Nyt olin menettänyt foorumi-neitsyyteni lopullisesti. 
Jos olisin silloin tiennyt kuinka "hekumalliseen suhteeseen" olin itseni saattanut, olisinko sitä uskaltanut tehdä...?

Uusi elämäni sai alkunsa, jonka alkuaskeleita kaikki epäilivät, paitsi työtoveri ja ystäväni, Soile.
Kiitos siitä hänelle...
Karppauksen saloja ihmetellen ja asioita tonkien, aloitin uuden ruokavalioni.
Kaikki sujui hienosti. Paha mieli kaikkosi, energiaa oli kuin pienessä kylässä. 
Uni maittoi paremmin kuin vuosiin.
Vajaan kuukauden kuluttua oli painoa kadonnut jo kuutisen kiloa ja olin elämäni kunnossa.
Työtoverini kysyi epäileväisenä, että mitä hyötyä tosta nyt sitten on ollut?
Totesin siihen, että mieli on virkeä, väsy on poissa, ruokailun jälkeen ei tule oloa, että kuukahtaisin niille sijoilleni, vaan virtaa tuntuu olevan kuin duracel-pupussa. Sitten Työtoverini Soile kysäisi et kuinkas sun migreeni on ollut, kun ei hän ole huomannut et olisin nappeja napsinut.
Sitten se välähti minunkin tajuntaani, viimeinen migreeni kohtaus oli syntymäpäivänäni elokuun lopussa ja sen jälkeen ei ainuttakaan kohtausta, edes pientä. Olin parantunut siitäkin särky-helvetistä.

Olin ekstaasissa....

Siitä on nyt sitten yli kaksi vuotta ja karppaus.infosta on tullut toinen kotini, suojasatamani ja huolieni purkupaikka.
Ekana vuonna painoa putosi 25kg ja toisena vuonna keväällä, kesän korvilla pääsin jo 98-alkuiseen lukemaan. Sitten tuli kesä ja repsu repsun perään. Loma ei sujunut yhtään sen paremmin.
Sitten alkoi takaraivossa olla ajatusta toisesta lapsesta, vaikka olin vannonut ettei enää koskaan.
Siitä voin kertoa sitten toisaalla, myöhemmin...
Ukko-kultani antoi myöntävän vastauksen pikkuisen yrittämiseen.
Ensimmäinen lapseni on syntynyt 2003 ja oli jo iso tyttö.
Monta kertaa jouduin pettymään kun plussan jälkeen ei kehitys jatkunutkaan vaan vuoto alkoi.
Tuli jo ajatus mieleeni, että minulle ei ole suotu toista lasta vaan olen saanut niin hyvän tyttären, etten muuta tarvitse.
Tuli vuoden 2010 kevät ja mieleen hiipui ajatus omista kissoista, joista olin kyllä jo salaa haaveilut jo vuosia, mutta lapsena sairastettu vaikea astma varjosti ajatuksiani.
Tyttönikin jo puhui kissanpennusta ja lopulta sain kysyneeksi Ukolta, että kuinkas olisi.
Asutaan samassa talossa, jossa olen lapsuuteni asunut ja meillä on aina ollut tässä talossa kissoja.
Ukko suostui ja siihen vaan totesin, että kyllä niitä sitten pitää olla kaksi.
Nettiä selailin ja ilmoituksia haeskelin. 

 Lopulta löytyi kaksi kollia samasta pentueesta ja ne sitten varasin.
Kotiin pennut haettiin elokuun alussa, viikko ennenkuin koulu alkoi.
Miuku (toffeen värinen) ja Mauku (tumma tiikeri) nimeksi annettiin. 
Ajatus lapsesta pysyi mielessä ja yritystäkin tietysti oli ja pettymyksiä...

Kunnes Joulu toi maailman ihanimman lahjan, tiedon sisällä kasvavasta ihmisen alusta... <3

Ilman tätä pari vuotta kestänyttä elämäni muutosta Piinulakaan ei olisi saanut blogina syntyä, mutta uteliaisuus, tiedon halu ja jakamisen ilo on tullut osaksi elämääni ja haluan jakaa elämäni teidän ystävieni kanssa. 

Kiitos ystäväni, ilman teitä en olisi tähän pystynyt.

Tervetuloa Piinulaan ja mukaan toivon mukaan pitkälle matkalleni...